Lumikuorrutteisesta talvi-idyllistä modernin talven kuvaukseen
Suomalainen talvi on määritellyt Suomen luontoa ja suomalaisten elämää jo varhaisesta historiasta lähtien. Silloin talvi koettiin usein pelottavana. Myös Kalevalan Pohjolasta välittyi kuva kylmänä ja kolkkona paikkana. Vasta 1800-luvun lopulla alettiin talvessa nähdä selviytymiseen ja sitkeyteen viittaavaa symboliikkaa. Pariisissa opiskelleet suomalaistaiteilijat hyödynsivät oppimaansa. He eivät pelänneet kylmyyttä, vaan halusivat kuvata suomalaista talvea ulkoilmassa; välillä kimaltelevaa lumimaisemaa kirpeän kuulaassa auringonpaisteessa, toisinaan lumipeitteen kuorruttamia puita koskemattoman metsän perukoilla.
Näyttely haastaa katsojan pohtimaan: mitä talvi merkitsee suomalaisille? Onko sen merkitys muuttunut vuosien saatossa? Miten ihminen on vaikuttanut talven olemukseen? Miten matkailijat kokevat talvisen luonnon ja onko suomalaisen talven eksotiikka säilyttänyt vetovoimansa?
Näyttelyn on kuratoinut Hilkka Liikkanen Rovaniemen taidemuseosta. Näyttelyn aikajänne ulottuu 1800-luvulta aina 2000-luvulle asti.
Näyttely on koottu Suomen taidesäätiöiden yhdistyksen (STSY) jäsenten kokoelmista. STSYn jäseniä ovat UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiö, Taidesäätiö Merita, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö, Fortumin taidesäätiö, Alfred Kordelinin säätiö sekä Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö. Taidekokoelmat ovat nyt ensimmäistä kertaa esillä yhteisnäyttelyssä Rovaniemellä. Näyttely on toteutettu Rovaniemen taidemuseon ja STSYn jäsenten yhteistyönä.
Lue lisää näyttelyn runsaasta oheisohjelmistosta osoitteessa www.korundi.fi.