Julkaisut

Siveltimen voima – Kultakaudelta nykytaiteeseen

Tampereen taidemuseon syksyn näyttely Siveltimen voima – kultakaudelta nykytaiteeseen on katsaus suomalaiseen ekspressionismiin ja vapaan maalaukselliseen taiteeseen. Harvoin yleisön nähtävillä olleet teokset on lainattu Suomalaiset taidesäätiöt ry:n kokoelmista. Näyttelyn taiteilijat ovat uudistaneet suomalaisen taiteen ilmaisua ja tuoneet siihen uusia sisältöjä ja lähestymistapoja. Yhteistä heille on ekspressiivinen maalaustapa ja vapaa siveltimenkäyttö.

Näyttelyn taiteilijoita ovat mm. Helene Schjerfbeck, Ellen Thesleff, Fanny Churberg, Akseli Gallen-Kalella, Eero Järnefelt, Victor Westerhom, Tyko Sallinen, Jalmari Ruokokoski, Mauno Markkula, Yrjö Saarinen, Vilho Lampi, Esko Tirronen, Jaakko Sievänen, Teemu Saukkonen, Leena Luostarinen, Henry Wuorila-Stenberg, Emmi Kallio ja Viljami Heinonen. Kaikkiaan näyttely käsittää 150 vuotta Suomen taiteen historiaa. Suomen taiteen kultakaudella (n. 1880–1910) luotiin maamme taiteen kansallinen ilme. Taiteilijat kuvasivat Suomen kansaa, historiaa ja luontoa kansainvälisistä taidekouluissa omaksumiensa oppien mukaisesti. Vuonna 1917 perustettua Marraskuun ryhmää on pidetty merkittävimpänä taiteilijaryhmänä Suomen taiteen historiassa. Se nousi vasta itsenäistyneessä Suomessa taiteen suunnannäyttäjäksi, joka kuvasi kaunistelematta suomalaista luontoa ja kansaa tuoden samalla uuden modernin tyylin taiteeseemme. 1960-luvulla informalismi valloitti Suomen taiteen. Luontoon ja avaruuteen viittaavia maalauksia hallitsevat spontaanit siveltimenvedot, maalien valuttaminen, alkuvoimaisuus, intuitiivisuus ja vaistonvaraisuus. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin Länsi-Saksasta 1980-luvulla Suomeen levinnyt uusekspressionistinen taidesuuntaus korosti maalaamisen intohimoa, emotionaalisuutta ja yksilöllisyyttä. Uusekspressionisteja kiinnostivat alitajunta, unet, seksuaalisuus, myytit ja historia.

Nykytaiteessa ekspressiivisen ja maalauksellisen taiteen perintö elää moninaisena ja alati uudistuvana. 2000-luvulla keskeistä on taiteilijoiden yksilöllinen itseilmaisu ja vapaus, ei sitoutuminen rajoittaviin tyylisuuntiin. Taiteilijat ammentavat ja yhdistelevät vapaasti aineksia eri maalaustyyleistä, korkea- ja populaarikulttuurista, taiteen historiasta ja nykyhetkestä, abstraktista ja esittävästä ilmaisusta.

Näyttelyjulkaisun on kirjoittanut Tampereen taidemuseon johtaja Taina Myllyharju.

Sata vuotta, tuhat tulkintaa -verkkojulkaisu

Sata vuotta, tuhat tulkintaa -näyttelyn teemoja ja teoksia tulkitaan eri tieteenalojen ja tieteen tekijöiden näkökulmista. Jyväskylän yliopiston tutkijat ja professorit ovat tehneet näyttelyyn tulevista teoksista omia tulkintojaan, jotka julkistetaan avajaisten yhteydessä julkaistavassa Sata vuotta, tuhat tulkintaa -verkkojulkaisussa.

Metsäretki-seikkailukirja

Metsäretki-näyttelyn yhteydessä STSY ja Kustannusosakeyhtiö Otava ovat yhteistyössä julkaisseet samannimisen alakouluikäisille suunnatun seikkailukirjan. Metsäretki-kirjan on kirjoittanut Susanna Luojus ja sen huikeasta kuvituksesta vastaa Stiina Saaristo. Piirroskuvituksen ohella kirjassa on STSY:n jäsenten taideteoksia.

Muutosten pyörteissä

Muutosten pyörteissä –näyttely ja -kirja päättävät STSY:n kronologisten näyttelyiden ja julkaisujen sarjan. Meidän kuvamme keskittyi Suomen taiteen kultakauteen 1850-luvulta 1900-luvun alkuun, Modernin kahdet kasvot 1920- ja 1930-lukujen taiteeseen sekä Valon rakentajat sodan jälkeiseen taiteeseen 1940-50-luvuilla.

Näyttelyt ja kirjasarja ovat tehneet tunnetuksi myös vähemmän tutkittuja vaiheita suomalaisen taiteen historiassa. Maaretta Jaukkurin kirja on ensimmäinen kokonaisesitys suomalaisen kuvataiteen kehityksestä 1960-luvulta 1980-luvun loppuun. Maaretta Jaukkurin kirjoittaman teos Muutosten pyörteissä – Suomalaista kuvataidetta 1960-80-luvuilla on ensimmäinen kokonaisesitys suomalaisen kuvataiteen kehityksestä 1960-luvulta 1990 -luvun alkuun.

Aikakautta leimasi toisaalta 1950-luvulta jatkunut kokretistinen traditio, toisaalta uudet kansainväliset, nopeasti vaihtuvat taidesuuntaukset ja “ismit, kuten informalismi, amerikkalainen pop-taide, kineettinen taide, abstrakti ekspressionismi, yhteiskunnallinen realismi, minimalismi, käsitetaide ja fotorealismi. Samaan aikaan happening, performanssi, valokuva, video ja installaatiot nousivat taiteen ilmaisumuodoiksi. Suomalainen kuvataide eli jatkuvan muutoksen pyörteissä. Taiteen ilmaisukieli monipuolistui, ja suomalainen kuvataide kansainvälistyi vuosikymmeniä jatkuneen eristäytymisen jälkeen.

Valon rakentajat

Valon rakentajat-kirjan on kirjoittanut taidehistorioitsija, filosofian tohtori Erik Kruskopf, joka luo kiinnostavan katsauksen 40- ja 50-lukujen kuvataiteeseen ja -taiteilijoihin. Perinne ja uudistumistarve törmäsivät yhteen suomalaisessa kuvataiteessa. 1950-luvulla käynnistynyt kehitys muutti seuraavina vuosikymmeninä käsitykset taiteen päämääristä ja keinoista.

Sotavuodet leimasivat 1940-luvun alkua. Näyttelytoiminta supistui ja materiaaleista oli pulaa. Taide pyrki myös olemaan mukana isänmaan puolustamisessa.

Olosuhteiden normalisoituessa  sotien jälkeen alkoi taide-elämässä hahmottua toisaalta – kansainvälisine vaikutteineenkin – kansallisesti suuntautunut linja, toisaalta kiihkeä uteliaisuus kansainvälisiä virtauksia kohtaan. Taiteilijoille avautui mahdollisuus matkustaa taiteen keskuksiin. Modernismin vaikutteita – erityisesti nonfiguratiivisuus – tunkeutui vauhdilla ja voimalla suomalaiseen taide-elämän. Grafiikka hyväksyttiin vihdoin tasaveroiseksi taiteenlajiksi. Vaiheesta muodostui yksi suomalaisen kuvataiteen kiehtovimmista.

Modernin kahdet kasvot

Sotien välinen aika, 1920 ja 1930-luku, on Suomen taiteessa vähän tutkittu ja tunnettu aikakausi.

Modernin kahdet kasvot  on matkakertomus ristiriitaiseen, mutta kiehtovaan aikakauteen Tarton rauhasta talvisodan syttymiseen. Kahteen vuosikymmeneen mahtuu niin perinteistä kiinni pitävää kansallismielisyyttä kuin kansainvälisesti suuntautunut avantgardeakin, samoin heräävää kaupunkikulttuuri ja maaseudun rauhan ihailua. Kirja osoittaa, että 1920- ja 1930-lukujen taide on rikkaampaa ja runsaampaa kuin yleensä ajatellaan.

Kirjan on kirjoittanut kuvataiteilija, taidekriitikko Timo Valjakka. Hän tarkastelee Suomen taiteen 1920 ja 1930-lukujen yhteyksiä kulttuurin koko kenttään yhteiskunnallisista murroksista kirjallisuuteen ja maailmannäyttelyistä taidekritiikkiin. Aikakauden taiteen kuva on monimuotoisempi kuin on ajateltu. Oliko modernilla useammat kasvot?

Meidän kuvamme – maa ja kansa

Taidehistorijoitsija Juha Ilvaksen kirjoittama Meidän kuvamme – maa ja kansa aloittaa neljän kirjan sarjan suomalaisesta kuvataiteesta.

Maalaustaiteeseen painottuvassa teoksessa ovat edustettuina tunnetut kansallisen taiteen mestarit sekä tutuilla että vähemmän tunnetuilla teoksillaan. Teoksesta ilmenee, miten suomalaisuus rakentui kuvataiteessa 1800-luvun lopulta 1900-luvun ensimmäisille vuosikymmenille. Teoksen kirjoittaja Juha Ilvas kertoo, kuinka suomalaiskansallinen taide muotoutui ennen kaikkea talonpoikaisten arvojen ja luonnonkuvausten varaan. Kirjasta välittyy samaan aikaan eläneiden eri-ikäisten taiteilijoiden hahmottama käsitys todellisuudesta ja taiteen arvosta, heidän omasta maailmankuvastaan sekä suhteestaan kansalliseen ja kansainväliseen taidekenttään.

Kirja julkaistiin Suomalaisten taidesäätiöiden yhdistyksen (STSY) Meidän kuvamme -näyttelyyn liittyen. STSY julkaisi sen yhdessä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kanssa. Kirja kuuluu SKS:n kirjamyymälän (Mariankatu 7, Helsinki) ja verkkokirjakaupan www.finlit.fi/kirjat valikoimaan. STSY on lahjoittanut kirjan myös maamme kirjastoille ja taidemuseoille.